Bangkok: Jim Thompsonin talo

Ihanaa elokuista keskiviikkoa teille kaikille hyvät ystävät – Suomea piiskaavasta sateesta ja myrskytuulesta huolimatta! Ja pahoittelut pitkästä postaushiljaisuudesta. Elämäni on sujunut heinäkuun lopusta lähtien reissatessa, ja välillä sangen katkeilevien nettiyhteyksien varassa. Ensin tie vei Bangkokiin, jossa pääsin tutustumaan TAT:n (eli Thaimaan Turistitoimiston) vieraana sykkivän metropolin parhaisiin puoliin.

Bangkok tuntuu muuttuvan silmissä. Ensimmäisen kerran siellä 1990-luvulla vieraillessani liikenne oli kuin tuktuk-mopotaksien vellova valtameri, mutta nykyään kätevän SkyTrain -junan käyttöönotto on saanut pahimman kaaoksen kuriin. Ensimmäisellä vierailullani kaupunki ei myöskään ollut turvoksissa megaostoskeskuksista, jotka hallitsevat nykyään Siam-aukiota ja joissa jokainen kuviteltavissa siintävä luksusmerkki on edustettuna.

Sen verran kova kuhina kaupungilla kuitenkin oli, että pakenin mielihyvin rauhoittumaan Khlong Saen Saep -kanaalin varrella sijaisevan Jim Thompson House -museon harmoniseen puutarhaan. Upean, perinteisistä thaimaalaistaloista kootun rakennuskokonaisuuden loi aikanaan amerikkaisarkkitehti Jim Thompson, jonka elämä oli kuin agenttitarinasta.

Toisen maailmansodan aikaan tiedustelu-upseerina toiminut Thompson rakastui Aasiaan ja asettui asumaan Bangkokiin. Hän tutustui silloin jo nuukahtaneeseen, perinteiseen silkintuotantoon, elvytti sen ja perusti muotitalonsa, joka edelleen on Thaimaan tunnetuin. Menestynyt muotisuunnittelija kuitenkin katosi jäljettömiin matkaillessaan Malesiassa keväällä vuonna 1967. Realistisimmat arvuuttelivat sairauskohtausta, mutta Thompsonin vakoojamenneisyys sai myös salaliittoteoriat CIA:n sekaantumisesta katoamiseen liikkeelle.

Thompson tunnettiin myös merkittävänä taidekeräilijänä, jonka kokoelmiin mahtui niin aasialaista kuin eurooppalaistakin antiikkia. Kokoelma keskittyy veistoksiin, keramiikkaan ja lakkatöihin, sillä Bangkokin kostea ilma heittäisi hurjia haasteita öljymaalausten säilyttämiselle.

Yksityiskohta burmalaisten (eli nykyisen Myanmarin alueelta tulevien) 1700-1800-lukujen kirjontatöiden kokoelmasta.

Hyvän onnen norsu.

Vanha kiinalainen keramiikka muodostaa keskeisen osan Jim Thompsonin taidekokoelmasta.

Museon rentouttavin osa kuitenkin oli huolella hellitty puutarha kelluvine kukka-asetelmineen.

Minä nauttimassa puutarhan leppeästä ilmapiiristä. Punainen silkkitunika on BCBG Max Azrian mallistosta, laukut Chanelin, vyö Saint Laurent’n ja sandaalit Les Tropeziennes -ranskalaismerkin mallistosta.

Thaimaalle tyypilliseen tapaan tontille on rakennettu myös henkien talo.

Kauniin karppilammikon äärellä sijaitsee museon ravintola, josta saa maittavaa thairuokaa. Ihanan rauhoittava lounaspaikka helteisen kaupunkipäivän päätteeksi!

Museossa esitellään myös silkinvalmistuksen saloja. Ja kyllä – sen myymälässä on luonnollisesti mahdollisuus shoppailla silkkitunikoita tai -huiveja!

Jim Thompsonin kotimuseo oli seesteisenä keitaana armelias tapa aloittaa seikkailu Thaimaassa ennen kuin jetlag oli tasaantunut. Mutta pian palaan muihin kokemuksiimme.

Energistä päivää!

Lämmöllä,

Mirva

 

* Postaus on tehty yhteistyössä TAT:n kanssa.

2 Comments

  1. JaanaJ 2 vuotta ago

    Hei Mirva!
    Sinä onnekas saat kutsun hienoihin tilaisuuksiin ja paikkoihin. Kiitos näistä Thaimaan kertomuksista ja kuvista!

    • Author
      Mirva Saukkola 2 vuotta ago

      Kiitos paljon Sinulle! Lisää on vielä tulossa – elokuun alku oli niin reissupitoinen!

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*