Claude Monet’n puutarha

Suhteeni impressionistien luomiin maalauksiin on vaihdellut vuosikymmenten mittaan laidasta toiseen. Lukioikäisenä rakastin niin Edgar Degas’n pastelliliitupiirroksia balettitanssijoista kuin Claude Monet’n lummeaiheisia maalauksia, ja koristin niitä esittävillä julisteilla huoneeni seinät. Yliopistoaikojen kriittisenä taidehistorian opiskelijana näin ne liian somina ja sokerisina, ja kallistuin mieluummin omaa aikaamme tulkitsevan nykytaiteen puoleen. Sittemmin näkemykseni ovat taas pehmenneet ja osaan taas nähdä impressionistien luoman maailman kauneuden. Siksi olikin hauskaa paeta päiväksi Pariisin loppumattomia lakkoja ja mielenosoituksia päiväksi seesteisen rauhalliseen Givernyyn, jossa taiteilija Claude Monet’n kotimuseo sijaitsee. Reissu on helppo tehdä, sillä Normandian rajalla sijaitsevalle Vernonin asemalle junamatka kestää vain kolme varttia ja asemalta lähtee Monet-museoon suoraan niin busseja kuin muistakin turistikohteista tuttu minijuna.

Kukkia rakastaneen Claude Monet’n (1840-1926) kotimuseon ihastuttavin nähtävyys on runsaana rönsyilevä puutarha.

Sotilaallisen tarkasti järjestellyn ranskalaisen muotipuutarhan vastakohtana Monet’n mestariteoksessa kukat saavat versoa vapaan anarkistisesti.

Sateisen alkukesän vuoksi puutarha rehottaa tavallistakin vihreämpänä.

Puutarhan lampeen reunalla voi ihastella myös taiteilijaa innoittaneita lumpeita. Paras paikka Pariisissa ihastella maalauksia on L’Orangerie-museo, josta taannoin kirjoitin blogissani. Postauksen voit lukea tästä.

Minä lummelammikon tuntumassa. Silkkimekko on hankittu ranskalaisen Les Petites -merkin putiikista. Vyö on YSL:n, laukku Louis Vuittonin ja hiuspanta Maison Michelin.

Monet’n ihastuttava koti ruusujen keskellä. Vaikka kuvassa tunnelma näyttää rauhalliselta, käy täällä melkoinen turistivilske. Sen sijaan puutarhasta ja lummelammikon reunalta löysimme rauhaisia paikkoja, joissa saattoi keskittyä kauneuden ihasteluun ryhmämatkalaisten väistelemisen sijaan.

Kotimuseo avaa Monet’ta innoittaneita asioita. Aasialainen – etenkin japanilainen estetiikka – kiehtoi häntä, ja siksi kodin pöytätasot peittyvätkin japanilaisista pikkuesineistä.

Myös seinille on ripustettu lukemattomia japanilaisia puupiirroksia.

Monet’n auringonkeltainen ruokasali. Taiteilija kutsui harvoin ystäviä pöytänsä ääreen, sillä illalliskutsut olisivat sekoittaneet hänen äärimmäisen kurinalaisen työskentelyaikataulunsa.

Monet’n perheineen tiedetään nautiskelleen ruokasalissaan etenkin kana- ja ankkaruokia, joiden lihan laadusta taidemaalari oli kuulemma fanaattisen tarkka.

Keittiö toistaa ruokasalin päävärin eli keltaisen vastaväriä sinistä.

Kun kerran matkaat Givernyyn, siellä kannattaa tutustua myös upeaan, impressionistisen taiteen museoon.

Tällä hetkellä museossa on esillä Monet’n aikalaisen, Gustave Caillebotten taidetta. Kun Monet erikoistui lumpeisiin, Caillebotten intohimo olivat päivänkakkarat.