Hrh! Viikko starttaa kovalla tuulella ja räntäsateella, joten harmaa arkitodellisuus on läsnä enemmän kuin kylliksi. Onneksi sitä kuitenkin voi paeta villasukkien, kynttilänvalon ja teekupin ohella taiteeseen. Itselleni mainio pakopaikka on muistella muutaman viikon takaista Liisa ihmemaassa -baletin kantaesitystä Kansallisoopperassa 7. lokakuuta. Jorma Elo oli rakentanut klassikkolastenkirjaan perustuvan baletin koreografian. Sen musiikki oli kerätty Elon eri suosikkisäveltäjiltä, kuten Händeliltä ja Haydnilta. Tältä erää liput on myyty loppuun, mutta ehkä lisäesityksiä on luvassa…
Ensi-illassa Liisan osan tanssi sulokkaasti lahjakas Salla Eerola. Balettiin oli ynnätty lisäulottuvuus Liisan tarinaan selittämällä tämän tarve paeta mielikuvitusmaailmaan rakkaan isän kuoleman vuoksi. Kirjassa sitä ei ole, ja Elo ei muutenkaan tuntunut tavoittelevan kirjan kreisiyttä vaan pikemminkin nuoren ihmisen kasvutarinaa.*
Se tunnetuin Liisa ihmemaassa -kohtaus eli hupsut teekutsut, joka oli yksi baletin humoristisimpia hetkiä.*
Ensi-illan jälkeen Alfons Almin kuvan edessä. Johtajana Almi kehitti Kansallisoopperaa ja paiski töitä muun muassa nykyisen oopperatalon saamiseksi, mutta oli myös maamme historian lahjakkaimpia tenoreita.
Ensi-illassa on ihana kimaltaa! Paljettimekko on Badgley Mischkan, korukivillä somistettu laukku Tory Burchin ja eläinkuosiset ballerinat Valentinon. Pahoittelut nolostuttavan varjoisesta kuvasta, sillä kunnon kamera ei mahtunut pikkulaukkuun ja kännykällä ei syntynyt valoisinta mahdollista jälkeä.
Viikonloppuna Kansallisbaletin Liisa-tulkinta kohosi taas mieleen, kun näin Ison-Britannian X Factor -mittelössä Saara Aallon villin, Liisa-teemaisen version Björkin Oh, so quiet! -kappaleesta. Ikoninen tarina muuntuu moneen ja siksi niin sulokas baletti kuin räyhäkkä revyyesiintyminen ovat molemmat yhtä riemastuttavia tulkintoja lapsuuteni lempikirjasta.
Muistetaan unelmoida – räntäsateen keskelläkin.
Energistä viikkoa!
Lämmöllä,
Mirva
* Kiitos kuvista, Kansallisooppera/ Mirka Kleemola.