Aurinkoista pitkäperjantaita, hyvät ystävät (ainakin Helsingissä päivänpaiste helottaa, vaikka pakkanen on puraissut parvekelaatikon kukkia säälimättömästi)! Ajattelin palata tämän päivän postauksessani taannoiseen, erittäin hauskaan työtehtävään: luentoon hääpäiviin liittyvistä koruista A. Tillanderilla (Aleksi 17, Helsinki) 29. maaliskuuta. Korujen tyylisuuntien historia on kiehtonut minua jo taidehistorian opinnoistani lähtien hamaalla 1990-luvulla, mutta korujen henkilökohtaisuuden vuoksi – harva taide-esine kykenee tulemaan niiden tavoin iholle – myös niihin liittyvät myytit ja uskomukset viehättävät minua.
Tilaisuuden teemana oli kello viiden tee minivoileipineen ja skonsseineen. Olin luonnollisesti onnellinen myös mahdollisuudesta muistuttaa kuulijoille Etiketti-kirjastani (WSOY), jossa käsitellään laajemmin suomalaisen tapakulttuurin historiaa.
Tilaisuuden ihanat teet tulivat Pukkalta, jonka teesekoitukset on suunniteltu intialaiset ayurveda-opit ohjenuorina. Jokaiselle teesekoituksella on merkitys ja tarkoitus: mielen rauhoittuminen, ajatusten virkistäminen tai vaikka kerran kuussa naisen elämää hallitsevan hormonihyökyn tasoittaminen.
Iloista ihmisvilinää A. Tillanderilla. Maittavista, teen seurana tarjoilluista herkuista vastasi Aromikekkerit, joiden tuoreista raaka-aineista loihdittuja tarjoiluja voin vilpittömästi suositella.
Luennoimassa hääpäivätapojen historiasta ja niihin liittyvistä koruista. Tiesitkö, että esimerkiksi sinisafiiri liitetään neitsyyteen ja rubiini vaurauteen (mikä avaa kiintoisia näkökulmia vaikkapa prinsessa Dianan kihlakormukseen, jonka keskuskivenä oli sinisafiiri, tai Sarah Fergusonin voitonmerkkiin, jota somisti komea rubiini)? Jokaisella hääpäivällä on oma nimikkokivensä: esimerkiksi 6. hääpäivää symboloi ametisti ja 11. turkoosi.
Asuksi valitsin See By Chloén silkkisifonkimekon ja koleasta säästä johtuen ranskalaisen Meteon pörröliivin. Niittivyö on Sonia by Sonia Rykielin.
Yhdessä Pukka-teetä edustavan, ihanista hyvinvointituotteistaan tunnetun MakroBios-yrityksen Joanna Backmanin kanssa.
On kiinnostavaa tarkastella ympäristöään myyttien kautta. Antiikin roomalaisille smaragdi ei ollut vain vihreä jalokivi, vaan aistillisuuden ja hedelmällisyyden symboli. Turkoosi oli ystävyyden vertauskuva, ametisti helpotti oloa viininhöyryisen illanvieton jälkeen. Entisajan ihmisten uskomukset eivät useimmiten pohjautuneet järkeen, mutta niiden taustalla olivat merkitykset. Esineitä, joilla ei sellaista ollut, harvempi halusi. Tämä on hyvä ohje myös nykyihmiselle. Jos esineeseen liittyy merkitys tai tarkoitus, sillä on myös arvoa arjessamme. Turhat ja tyhjät helyt, koristeet tai muotivillitykset eivät tätä asemaa lunasta. Näiden ajatusten kera aionkin suunnata kohti kevätsiivousta.
Rentouttavaa pääsiäistä Sinulle!
Lämmöllä,
Mirva