Muutaman New Yorkissa vietetyn kuukauden tuntui haikealta palata Suomeen.
Viimeinen vierailu tältä erää mielimuseoihini kuuluvan Metin huikealla kattoterassilla.
Olimme viihtyneet niin mainiosti Williamsburgissa, jossa lukuisat asiat muistuttivat meitä kotiutumisestamme: päivittäinen käynti kulman napolilaisessa leipomossa, naapuritalon portailla aikaansa viettävien eläkeläisrouvien tervehdykset ja tietenkin viihtyisä asuntomme.
Juuri ennen lähtöä löytyivät NYCin parhaat pannarit ABC Kitchenistä (888 Broadway).
Toisaalta Suomen suvea ei koskaan kannata kokonaan jättää väliin…
Ystävät New Yorkissa oli mukava treffata ennen paluuta Suomeen. Upean Angelika Kallion kanssa vietimme yhdessä terassihetken.
Kalifornialainen Chandon-kuohuviini tulee samppanjastaan kuululta talolta ja sopi mainiosti lähdön juhlistamiseen loungessa.
Välillä lentomatka sujuu kuin Strömsössä, mutta tämä ei ollut yksi niistä kerroista. Saavuttuamme JFK:n kentän terminaaliin 8 kuulimme, että kone on vähintään kuusi tuntia myöhässä. Olimme onneksi upgreidanneet itsemme lentopisteillä bisnesluokkaan, joten pääsimme Admirals Club -loungeen tappamaan aikaa netissä virvokkeilla höystettyinä sen sijaan, että olisimme joutuneet maleksimaan pitkin poikin kenttää kuin paimentolaiset.
Arvostan myös lounge-tilojen suihkuja. Minusta on mukava pukeutua pehmeään trikooasuun suihkunraikkaana, läpsytellä yövoiteet kasvoille ja marssia koneeseen valmiina yöunille.
Raikas suihku & kääriytyminen puhtaaseen pyyhkeeseen – mikä ihana tunne!
Dermalogican huipputuotteet loihtivat raikastautumishetkeen luksusta.
Saimme myös lentoyhtiön ateriasetelit. Harvoin voi ylistää, että lentokenttäateria pihisti kielen, mutta siinä Bobby Van’s Steakhousen hummeriraviolit onnistuivat.
Kone itsessään ei ollut tuttu Finnairin vempele, joka kuulemma oli päätynyt huoltoon, vaan espanjalaiselta Privilege Style -yhtiöltä vuokrattu. Pakko todeta, etteivät bisnesluokan istuimet myöskään edustaneet tuttua tasoa, vaikka lopulta sainkin ihan hyvät tirsat vetäistyä. Pölytkin tuntuivat tulleen viimeksi pyyhittyä istuimen saumakohdista joskus Tarja Halosen presidenttikaudella.
Samppanjaa ja lohta usealla eri tavalla bisnesluokan alkuruokana.
Ruoka onneksi oli Finnairin bisnesluokan hyvää tasoa ja miellyttävä Finnair-purserimme ihailtavan aurinkoinen. Koneen vuokrauksen mukana tulleen Privilege Stylen henkilökunnan kanssa varmaan hyväntuulisuutta vaadittiinkin. Espanjalainen lentoemäntämme nimittäin oli säkenöivän kaunis, mutta ammatissaan ainakin tällä kertaa varsinainen Miss Bean, nolojen tilanteiden nainen. Kommelluksia riitti, mutta mieleenpainuvimman niistä aiheutti pyyntöni saada jälkiruokajuustojen nauttimiseen veitsi ja haarukka, knife and fork. Sen jälkeen lentoemäntä pyörikin kymmeniä minuutteja etsimässä jotakin salaperäistä alkoholijuomaa nimeltä Ninety-four. Tilattuani aamuteeksi laajasta valikoimasta Earl Greytä hän totesi hymyillen ”Of course” ja toi Japanese Senchaa. Onneksi sekin on toki hyvää…
Pehmeä neule ja Célinen paksu silkkihuivi pelittävät tämän kesän asusteina pareota ja bikineitä paremmin.
Saavuttuamme uuvahtaneina Helsinkiin täällä ripotteli vettä ja ilma tuntui kovin kolealta. Siinä on kuitenkin myös plussansa. Kun ostin New Yorkin helteessä alennusmyynnistä pumpulinpehmeän kašmirneuleen, mietin, milloinkohan sille tulee käyttöä. Ensimmäisellä iltakävelyllä täällä se oli enemmän kuin täydellinen!
Kotoisaa viikkoa kaikille!
Lämmöllä,
Mirva