On kaihoisaa katsella itsestään kuvia kaksikymppisenä. Kovin montaa asiaa en siitä ikävaiheesta kaipaa, mutta paria kuitenkin. Paitsi että jenkkakahvat puuttuvat, myös hampaat hohtavat helmenvalkoisina. Neljänkympin merkkipaalun ylittämisen jälkeen koti on yleensä kunnossa (leikkokukkia myöten) ja vaatekaapista löytyy enemmän Giorgio Armania kuin Gina Tricot -vaatteita, mutta hammasluu alkaa vääjäämättä kellastua. Vaikka en ole onneksi koskaan tupakoinut, näkyy loputon teen ryystäminen ja hedelmien natustelu välipalaksi jo purukaluston värissä.
Siksi olinkin riemuissani, kun Helsingin keskustan Stockmannilla sijaitseva Hammasklinikka Dextra tarjosi minulle mahdollisuutta kokeilla hampaiden valkaisua. Sen suoritti suuhygienisti Jonas Englund sujuvan nopeasti, joten sain hampaat valkaistua perjantain alkuillasta työpäivän päätteeksi. Erityiskiitos Jonakselle tämän loistavan huumorintajun vuoksi. Tuntui melkein riipivältä nousta mukavasta Tempur-patjaisesta tuolista ja lähteä, sillä Jonaksen jutut olivat loistavia – ja ohjeistivat myös mainiosti valkaisun jälkeiseen 48 tuntiin. Jonaksen mukaan samppanja ja kermaleivokset olivat siis sallittuja, kun taas borssikeitto punaviinin kera kiellettyä.
Värjäytymät lähtivät käsittelyn myötä kokonaan pois. Joskus varoitetaan vihlonnasta hampaiden valkaisun jälkeen, mutta kärsin siitä korkeintaan kolmasti jäänkylmää vettä juodessani. Kokonaisuudessaan valkaisugeelillä tehtävä toimenpide oli nopea ja vaivaton. Kivulloisin osa oli olla valkaisun aikana puhumatta, mikä kieltämättä tuotti kaltaiselleni pulisijalle jonkinlaisia haasteita.
Ennen valkaisua jännitin, että hampaani muuttuvat paperinvalkoisiksi ja loistavat pimeässä. Kun taannoin asuimme New Yorkissa, olin nähnyt siitä niin monia esimerkkejä. Nyt pelkoni oli kuitenkin tuiki turha. Hampaani palasivat siihen samaan luonnollisen valkoisuuden tilaan, jossa ne loistavat ensimmäisen opiskeluvuoden kuvissa.
Hymyillään viikonloppuna!
Lämmöllä,
Mirva
* Postaus on tehty yhteistyössä Hammasklinikka Dextran kanssa.