Tiedättehän ne hassunhauskat persoonallisuustestit, joihin Facebookissa pyöriessään törmää? Ne, joissa voi selvittää, mikä menneen ajan filmitähti on (sain Elizabeth Taylorin) tai ketä Disney-piirretyn prinsessaa muistuttaa eniten (tuloksen mukaan Arielia)? Törmäsin taannoin kyselyyn, jonka piti selvittää, missä maassa parhaiten viihtyisin.
Tulos meni kuitenkin pieleen: sain Ranskan. Kyllähän Ranska hurmaa minut joka kerta siellä käydessäni ja kommunikointikin sujuu kohtalaisesti sen kielellä, mutta mikään ei silti haasta sydämessäni Italiaa.
Venetsiassa viime kesänä lomamatkalla.
Juuri siksi olemme yli vuosikymmenen ajan tehneet vähintään yhden lomamatkan vuodessa Italiaan, välillä useamman. Taiteen ja arkkitehtuurin ohella rakastan italialaista muotia, kuten Missonin villejä siksak-neuleita ja Salvatore Ferragamon sieviä rusettiballerinoja. Enkä ikinä voisi olla yksi niistä naisista, jotka sutjakoituvat jättämällä jotakin niin jumalaista kuin pastan pois ruokavaliostaan.
Mukava juttu New Yorkissa on, että saapasmaan tunnelmissa pääsee helposti fiilistelemään vierailemalla Little Italyssa. Tällä kertaa emme matkanneet Manhattanille metrolla, vaan kävelimme yli Brooklynin sillan.
Tämä näkymä on ikuistettu lukuisiin elokuviin!
Monumentaalisen upea silta yhdisti 1800-luvun lopulla New Yorkin ja Brooklynin kaupungit toisiinsa. Nykyään East Riverin ylittävä silta on suosittu ulkoilureitti, joka täyttyy kävelijöistä, hölkkääjistä ja pyöräilijöistä.
Minä Brooklyn Bridgellä. Kävelymatka sen yli sujuu sukkelaan, joskin matkan varrelle kiinnitetyt kiintoisat kyltit, joissa sillan historiaa avataan, houkuttelevat viipyilemään.
Talsittuamme Little Italyyn maittoi tietenkin pasta. Löysimme rauhaisan pöydän Il Palazzon (151 Mulberry St) katetulta sisäpihalta. Minä tilasin ikisuosikkini, spagetti alle vongoli veracin.
Tuhti mutta kielen vohkiva annos! Simpukoissa tai valkosipulissa ei oltu säästelty.
Mieheni teki mieli jättikatkarapupastaa. Molemmat olivat maittavia. Vaikka henkilökunta keskenään rupattelikin italiaksi, huomasi megakokoisista annoksista kyllä, että Amerikassa ollaan.
Jättikatkarapupasta sai amerikkalaisittain päälleen parmesaanihunnun. Tätä ei taatusti olisi mereneläväruokalajille tapahtunut Italiassa!
Kotimatkalla käväisimme Sohon puolella, josta bongasin lempiparfyymiputiikkini, italialaisen Santa Maria Novellan (285 Lafayette St). Olen käynyt Firenzeen dominikaanimunkkien vuonna 1221 perustamassa tuoksuapteekissa sen tusinan kertaa, ja välillä myös vieraillut sen milanolaismyymälässä.
Tuulahdus lempikaupunkeihini kuuluvaa Firenzeä Ison Omenan ytimessä.
Olen hullaantunut etenkin tuoksutalon jasmiiniveteen ja somiin saippuoihin, joita käsiäni loputtomasti pesevänä onkin kulunut laatikollinen jos toinenkin. Jos etsit hienostunutta tuoksua, joka ei taatusti heti leijaile lähimmässä hississä vastaan, suosittelen tätä osoitetta.
Bella giornata, tutti!
Con amore,
Mirva