Ikämietteitä & ilta baletissa

Olen varmasti kuullut tuhat kertaa latteuden siitä, että ikä ei ole kuin numero. En usko siihen. Kyse ei ole siitä, että ihmisen tulisi käyttäytyä ikänsä saneleman roolin mukaan. Sen sijaan asiat, joista nautimme, muuttuvat − kaikeksi onneksi – vuosien mittaan. Niiden suhteen nuoruus ei välttämättä ole kultaista. Anteeksi vain, nuoret (teidänkin kiinnostuksen kohteistanne toki löytyy roppakaupalla poikkeuksia, tiedän sen): monet asiat, joiden upeuden oivaltaa aikuisempana, hakkaavat mennen tullen nuoruuden villitykset ainakin näin jälkikäteen katsottuna. Siksi on oikeastaan tosi mukavaa ikääntyä.

Yksi näistä asioista on ruoka. Tunnen monia gourmet-teinejä, mutta pikaruokaa popsivien määrä on rutkasti suurempi. Aikuisena sitä tulee nirsommaksi. Ajatus pikaruokapaikkaan astelemisesta ja hampaiden upottamisesta paperiin käärittyyn ateriaan tuntuu kiusalliselta.

osterit_sel_de_mer

Suosikkiannokseni osterit jälleen kerran Williamsburgin Graham Avenuella sijaitsevassa Sel de Mer -kalaravintolassa.

Omiin ruokavalintoihini ovat tällä viikolla kuuluneet muun muassa suosikkini osterit (niitä nauttiessani seurueessa oli tosin erittäin tyylitietoinen teini-ikäinen, joka tilasi hummeria, joten se siitä teoriastani). Löysin myös Williamsburgin Bedford Avenuelta japanilaisen Ako-ravintolan, jonka lounasajan tarjota tuntui voittamattomalta. Yhdeksän taalan bento-laatikosta löytyi sushia, dim sumeja, teriyaki-kanaa riisin kera ja salaattia.

ako_bento_box

Akoon palaan vielä! Seuraavaksi maistan tiikeriraputempuran.

Toinen asia on ääni. Lupauduin noutaa nuorison hullannuttaneesta Hollister-vaateketjusta viidenneltä avenuelta sukulaisteinille vaatteita. Pyhä jysäys, mikä kokemus! Ensinnäkin liikkeessä on pimeää kuin Betlehemissä ja vain seinällä pyörivä surffivideo luo valoa ympärilleen (valitse siinä sitten käsikopelolla vaatteita).

hollister_kassi

Tehtävä Hollisterissa suoritettu. Asiakaskuntaan kuului teini-ikäisiä, näiden vanhempia (jotka pitelivät valmiiksi luottokorttia päästäkseen maksamaan ja poistumaan mahdollisimman pikaisesti) ja minä.

Tuoksu muistuttaa muistikuviani Intian basaarista 1980-luvulta ja musiikki pauhaa niin, ettei omia ajatuksiaan kuule. Siellä joutuu sitä paitsi jonottamaan. Kyllähän sitä aikuisenakin suostuu jonottamaan, mutta lähinnä vain silloin, kun kiikarissa on vaikkapa viidensadan dollarin täydellinen kašmirneule kymmenesosan hinnalla, kuten New Yorkin legendaarisissa mallikappalemyynneissä.

sample_sale_kutsu

Joskus kannattaa jonottaa, jos mallikappalemyynnissä on tarjolla laatumuotia edullisesti. Edessä on Missonin mallikappalemyynti – mitenköhän minun siellä käy?

Aikuisena sitä etsiytyy melun sijaan paikkoihin, joissa kykenee rauhoittumaan. Yksi suosikeistani on ylevän kaunis New York City Library. Se kätkee sisälleen kaiken mahdollisen sivistyksen, jonka painokone on sisuksistaan sylkenyt.

new_york_city_library

New York City Library, yksi metropolin seesteisimmistä paikoista.

Eipä ihme, että ensimmäisessä Sex and the City -elokuvassa Carrie halusi järjestää täällä häänsä, vaikkeivat ne sitten menneetkään kuin Strömsössä.

mirva_new_york_city_ballet

Minä ennen baletti-iltaa hyvin helteisenä perjantaina.

Myös aisteja hellivät paikat ovat listallani. Vietin perjantaina ikimuistoisen ihanan illan The New York City Balletissa Lincoln Squarella William Shakespearen näytelmään ja Felix Mendelssohnin musiikkiin tukeutuvan Kesäyön unelman parissa.

John_Koch_theatre

Näyttävä sali ja esirippu, jonka avautumista odottelimme.

Koreografia oli ennen vallankumousta Pietarissa uransa aloittaneen ja legendaarisen Ballets Russes -seurueen riveissä tanssineen George Balanchinen käsialaa. Hänen merkityksensä täällä rapakon takana on suunnilleen samaa luokkaa kuin Marius Petipan Euroopassa: ne kaikkein rakastetuimmat ja tunnetuimmat koreografiat ovat juuri hänen käsialaansa.

lincoln_center

Samppanjat Lincoln Centerissä. Naposteltavat oli sujautettu järjestelmällisesti niille tarkoitettuun telineeseen.

Baletti oli humoristisen hurmaava, ja väliajalla saimme nauttia samppanjan ohella upeasta pukukatselmuksesta. Aulassa olivat näytteillä maineikkaan Barbara Karinskan Kesäyön unelmaan 1960-luvulla loihtimat alkuperäispuvut, kun lavalla viilettivät niiden kopiot.

karinska_puvut

Näiden pukujen mukaan myös illan asut näyttämölle oli ommeltu.

Baletin päätyttyä teatterirakennuksessa alkoivat Kesäyön unelma -bileet, joihin balettivieraille myytiin lippuja. Jätimme me tällä kertaa väliin, kun kuulimme jyskeen sekä näimme dj:n pöydän ja strobovalot. Mutta kuten sanottu, hyvähän jokaiselle on tarjota jotakin.

Elämyksellistä viikonloppua Sinulle!

Sydämellisin toivotuksin,
Mirva

0 Comments

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*