Juhlatunnelmia: Tutustuminen remontoituun Linnaan & Lepakko-ensi-ilta

Sateisesta marraskuun säästä huolimatta ilmassa leijui tänään juhlatunnelmaa. Painavin syy siihen luonnollisesti oli ilo siitä, että Suomen Eduskunta teki suoraselkäisen päätöksen sukupuolineutraalista avioliitosta. Kansalaistorilla vellova onni päätöksen jälkeen sai herkkyyden pinnalle. Tuntui, että tänään tehtiin historiaa ja otettiin askel kohti tasa-arvoisempaa Suomea. Sattumalta omaan päivääni osui myös muuta juhlallista, kuten osallistuminen presidentinlinnan esittelyyn lehdistölle perinpohjaisen remontin jälkeen.

Linnan upea atriumtila kylpee valossa. 1800-luvun säätyläistalosta keisarilliseksi residenssiksi ja sittemmin tasavallan arvokkaimmaksi paikaksi muuttunut rakennus palautettiin parivuotisen remontin aikana mahdollisimman alkuperäiseen asuun.

Yksi linnan kauneimmista tiloista on goottilainen sali, joka nimensä mukaisesti kertaa keskiajan rakennustyyliä.

Vanhat maalaukset katossa rapsutettiin esiin kirurginveitsen avulla.

Parketillakin riittää perinteitä.

Myös iltani kultasi juhlavuus. Kansallisooperassa sai nimittäin ensi-iltansa Johann Straussin Lepakko. Hilpeä operetti rakkaussotkuineen oli juuri sopivan rempseää viihdettä pikkujouluaikaan. On myös pakko myöntää, etten ole vähän aikaa oopperassa vieraillutkaan. Baleteistakin olen viimeksi nähnyt Kesäyön unelman ja Gisellen asuessamme kesällä New Yorkissa, ja sittemmin olen ollut häpeällisen epäkulturelli.

Minä oopperan aulassa. Tontunpunainen mekko on Diane von Furstenbergin, ballerinat Valentinon ja laukku Emilio Puccin. Ranneke ja korvakorut ovat rihkamalöytöjä taannoiselta Ateenan matkaltani.

140-vuotiaaksi varttuneessa Lepakko-operetissa vietetään villiä elämää. Samppanjaa hörpitään enemmän kuin lääkäri määrää ja vispilänkaupat viuhuvat vilkkaina. Kaiken kruunaavat Straussin klassiset valssit, jotka perinteisesti ovat kuuluneet joulun ja uuden vuoden juhlakauteen.

Illan asusteet. Kirpputorilta aikoinani hankkimani teatterikiikari auttaa hahmottamaan hienoudet, joita näyttämöltä ei ilman niitä havaitsisi. Sonia Rykielin pörrövuorinen muhvi on mainio käsienlämmittäjä iltamenoihin, sillä toisin kuin käsineisiin, sen sisään mahtuu muhkeinkin cocktail-sormus.

Näistä tunnelmista on mitä mainiointa suunnata viikonloppuun. Edessä onkin joulukauden avausviikonloppu. Minun osaltani se merkitsee kodin pukemista jouluasuunsa.

Rentouttavan talvista viikonloppua myös Sinulle!

Lämmöllä,

Mirva

0 Comments

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*