Aurinkoista heinäkuuta Sinulle! Joko lomasi on alkanut? Itse kirmasin lomalaitumille viikko sitten ja päätin myös elvyttää blogiani, joka – no, sen enempää kiertelemättä ja kaartelematta – on uinunut kuukausien ajan ruususen unta. Edessä odottaa monta kiinnostavaa lomakokemusta ja matkapyrähdystä, mutta ennen niitä ajattelin palata keväisiin kokemuksiini kauniissa Kuubassa.
Yli 11 tunnin lento Kuubaan sai minut jetlagiin, mutta onneksi minun kaltaiseni museointoilija saa aina mielensä rauhoitettua vaeltamalla vanhoissa rakennuksissa ja palatseissa. Kuuban pääkaupunki Havanna tarjoaa upean museokattauksen. Tämä kuva on kädentaitoihin ja taideteollisuuteen keskittyvästä museosta.
1900-luvun menneisyys elää myös Havannan kaduilla. Suuri osa takseista on yhä ennen vuoden 1959 vallankumousta maahantuotuja amerikanrautoja, joista moni on maalattu sittemmin trooppiseen valoon sopiviin pastelliväreihin.
Minäkö ratissa? No en! Kuva napattiin lähinnä hauskuuttamaan Facebookissa niitä ystäviäni, jotka tietävät minun olevan sanoinkuvaamattoman surkea kuski. Todellisuudessa avoautoa ajoi osaava kuubalaiskuljettaja, joka kiidätti meidät turistit Havannan kaupunkikierroksella muun muassa ihailemaan legendaarista, art deco -tyyliin rakennettua Hotel Nacionalia (joka muuten tunnettiin ennen vallankumousta mafiosojen kohtauspaikkana ja jonka jäljitelmä siksi esiintyy muun muassa Kummisetä II -elokuvassa) ja komeaa rantabulevardia.
Yksi pysähtymispaikoistamme oli Plaza de la Revólucion, jolla Fidel Castro piti kansalle tuntikausia kestäviä puheitaan. Aukiota reunustavia rakennuksia koristavat vallankumousten merkkimiesten, kuten Che Guevaran metalliääriviivoista muodostuvat muotokuvat.
Hotellin sijaan yövyimme casa particularessa eli yksityisessä majatalossa. Soma ja siisti majapaikkamme hyvin huollettuine antiikkikalusteineen – ne taisivat myös olla vallankumousta edeltävän ajan peruja – oli nukkavierun viehättävä. Suurimman vaikutuksen minuun teki kuitenkin isäntien elämänilo. Vaikka Kuuban aurinko kumottaa aina yhtä kuumana, ei elämästä köyhässä ja byrokraattisessa maassa ole tehty sen asukkaille helppoa. Ruokakaupassa jonottamisesta ja arkisten tavaroiden jatkuvasta puutteesta huolimatta kohtasimme kaikkialla sydämellisen hymyn.
Nyt aurinko lämmittää onneksi myös taas täällä Pohjolassa. Nautitaan siitä!
Lämmöllä,
Mirva