Säähän liittyvien uutisten ja Facebook-päivitysten lukeminen Suomesta ei viime aikoina ole näyttäytynyt järin mieltä ylentävänä. On ollut kurja kuulla kaverien kärvistelevän koleuden ja raekuurojen keskellä, kun olisi toivonut näiden pääsevän nauttimaan Suomen kesästä kauneimmillaan. Vastakohta New Yorkiin saunamaiseen suvisäähän on myös ollut melkoinen.
Kevyet sandaalit ovat kuumuuteen mielekkäin kenkävaihtoehto. Tory Burchin kesäkenkäni ovatkin kuljettanee minua luotettavasti pitkin kaupunkia.
Täällä kesäkatu tosiaan polttaa ja antiperspirantit joutuvat koville. Aurinkoa mieluummin sitä hakeutuu vehreyteen ja varjoon. Siksi esimerkiksi piknikki Keskuspuistossa on yksi parhaita tapoja nauttia kesäpäivästä.
Piknikillä Keskuspuistossa. Pahoittelut epäesteettisistä muovirasioista.
Toinen vaihtoehto on tietenkin hakeutua hyvässä seurassa ilmastoituun tilaan. Metropoli on ahdettu täyteen upeita ravintoloita ja kahviloita, joiden tyylikäs sisustus tuo oman lisähohtonsa ystävien kohtaamiselle.
Ystävääni Sara La Fountainia treffaamassa Sohon Mercer-hotellin baarissa. Muotiviikon aikaan tämä on se paikka, jossa kovin kohtaamiskuhina käy.
Yksi vaihtoehto on kirmata vihreämmille kesälaitumille. Juuri näin päätimme mekin tehdä. Suosituin kesäkohde, Long Islandin Hamptons oli tullut meille jo tutuksi, joten suuntasimme tällä kertaa somaan New Haveniin.
Minä Yalen taidemuseon vanhalla puolella.
Kahden tunnin paikallisjunamatkan päässä odottava soma pikkukaupunki tunnetaan huippuyliopisto Yalesta. 313-vuotiaan opinahjon vuoksi kaupunkikuva tuo mieleen itselleni brittivuosieni myötä sangen tutuiksi tulleet Oxfordin ja Cambridgen. Tosin niiden opiskelijat olivat silloin lähinnä mustaan pukeutuvia Dr. Martenseilla tallaajia, kun täällä raikas preppy-tyyli näytti olevan voimissaan.
Kokoelmissa riitti nimekkäiden taiteilijoiden, kuten Pablo Picasson töitä.
Lempitaiteilijani Mark Rothkon väritutkielma.
Yksi kaupungin fantastisimmista paikoista oli Yale University Art Gallery, joka sijoittuu vuosisataisten salien ohella arkkitehtinero Louis Kahnin suunnittelemaan lisärakennukseen (1111 Chapel St). Taidekokoelma on käsittämättömän häikäisevä. Mestariteoksia riittää keskiajalta nykytaiteeseen.
Loputtomissa saleissa voi ihailla myös antiikin veistoksia, kiinalaista esineistöä ja Amerikan alkuperäisväestön taidetta.
Buddhan jalanjäljet muinaisesta Kiinasta.
Runsaudensarvi haastaa koollaan monet Euroopan uskomattomimmatkin museot.
Koollaan kotimantereeni haastoivat myös New Havenin lounaat. Box 63 -ravintolassa (338 Elm St) tilaamani hummerivoileipä olisi riittänyt koollaan ruokkimaan keskikokoisen suomalaisperheen, etenkin mukana seuranneen kermaisen tomaattikeiton vuoksi.
Kaikkien aikojen jättimäisin hummerivoileipä lisäkkeineen.
Ponnisteluistani huolimatta en saanut annosta ahmittua edes puoleen väliin.
New York on siitä upea kaupunki, että sieltä on hyvä lähteä välillä hetkeksi pois voidakseen taas palata sen upeuteen.
Grand Central Terminalin Food Hallista ostettua kesäisen raikasta iltapalaa kotiin Brooklyniin.
Kun paikallisjunamme puksutti taas upean Grand Central Terminalin uumeniin, tuntui hyvältä palata kaupunkiin, joka on ollut meille parin kuukauden ajan koti.