Matka Israeliin, osa 1: Masadan oopperajuhlat

 

Kesäkuu alkaa kohta olla ohi, mutta onneksi siihen on ehtinyt ujuttautua joukko ikimuistoisia kokemuksia. Yksi spektaakkelimaisimmista oli matka Israeliin, jossa pääsin maan turistiviraston vieraana nauttimaan Masadan oopperajuhlista. Kuten olen aiemminkin kertonut blogissani, rakastan oopperaa! Kevään ihanimpiin elämyksiini ovat kuuluneet niin Suomen Kansallisoopperan Ovela kettu kuin virolaisten versio Donizettin Lemmenjuomasta.

Jerusalem

Matka lähti liikkeelle Jerusalemista. Oliivipuidensa mukaan nimensä saanut, suomalaisittain Öljymäeksi kutsuttu tasanne tarjoaa näyttävimmän näköalan kaupunkiin.

Taival jatkui kohti vaikuttavan karua autiomaata.

Autiomaan hehkussa. Täällä hattu, vesipullo ja 50+-suojakertoiminen aurinkovoide ovat pakollisia pikku pysähdykselläkin.

Masadan linnoitusvuori tarjoaa näyttävän taustan jokakesäiselle oopperafestivaalille. Yli 2000 vuotta vanha linnoitus pakerrettiin alkujaan kuningas Herodeksen palatsiksi. Sittemmin sinne sijoittui juutalaisten traaginen sankaritarina: joukko kapinallisia sinnitteli siellä roomalaisten saartamana vuosia näiden ensin tuhottua Jerusalemin. Loppu ei ollut onnellinen, sillä kapinalliset päätyivät kuoleman edessä joukkoitsemurhaan.

Masadan huiman symboliarvon vuoksi Israelin lippu liehuu siellä itseoikeutetusti. Moni löytää Masadan tarinasta yhteyksiä holokaustiin ja esimerkiksi Varsovan ghettojen kansannousuun.

Vain noin vartin päässä Masadasta läikehtii Kuollut meri, jonka rantamaisemiin majoituin. Suolaa huokuva luonnonihme ei ole mikään polskuttelupaikka, sillä uimisen sijaan siellä voi lähinnä kellua kuin korkki. Silmiä tulee suojata kirvelevältä suolalta, mutta kehon iho on kelluntatuokion myötä kuin spa-käsittelyn jälkeen. Ei ihme, että sen rantaa reunustaa Kuolleen meren kosmetiikkatuotteita myyvien putiikkien rivistö. Tunnetuin merkeistä on Ahava.

Valmiina oopperailtaan uuden unkarilaisystäväni Martan kanssa! Huomaa caprilaiset Cenedella-sandaalini ja Martan pariisilaiset Repetto-ballerinat. Niin kauniit kuin korot ovatkin, ne eivät kerta kaikkiaan palvele käyttäjäänsä kunnolla autiomaassa pidettävien oopperafestivaalien hiekkaisella cocktail-alueella.

Sain kokea Masadassa Giacomo Puccinin ikiromanttisen Toscan ja Carl Orffin mahtipontisen upean Carmina Buranan. Ensin mainitun esityksessä puhkesin kyyneliin bulgarialaisen sopraanon Svetla Vassilevan vahvasti tunteita koskettavasta pääroolin tulkinnasta. Jälkimmäisen valinta mietitytti minua Orffin ja 1930-luvulla sävelletyn teoksen vahvojen natsiyhteyksien vuoksi. Ehkä sillä haluttiin juuri ravistella vieraiden ajatuksia? Kuva on Toscan jälkiaplodien aikana napattu.

 Taustalla siintävä Masada-vuori toimi dramaattisena taustana, kun siihen heijastettiin voimallisia valoja ja tietokoneanimaatioita.

Tunteikasta loppuviikkoa!

Lämmöllä,

Mirva

 

 

2 Comments

  1. JaanaJ 3 vuotta ago

    Sinä se onnistut näyttämään aivan upealta ja freesiltä autiomaan paahteessakin!

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*