Jos ei New Yorkissa shoppaile, niin missä sitten? Tämä nousi motokseni maanantaina, kun suuntasin Manhattanille.
Kohti Manhattania! Elohopea kipusi peräti 30 asteeseen.
Minulla oli tietenkin myös tärkeitä asioita hoidettavana, kuten paperikaupassa käynti. Kun on resunnut päivätolkulla pitkin maakuntia ja yöpynyt hotellien ohella ystävien nurkissa, ei auta muuta kuin ostaa tyylikkäimmät näkemänsä kiitoskortit, ottaa mustekynä kauniiseen käteen ja rustata joukko vieraanvaraisuudesta kiitollisia sanoja.
Papyruksen hillityssä kiitoskortissa oli ylellinen samettipinta.
Tähän maanantaihin kuului kuitenkin asiallisten asioiden ohella myös kursailemattoman häpeilemätöntä shoppailua. Olin lupautunut ystävän oppaaksi Century 21 -outlet-tavarataloon. Kyllä, tiedetään, se vilisee turisteja ja tuotteet ovat edelliseltä sesongilta. Joukko venäläisrouvia mättikin hullaantuneina Roberto Cavallin kullanhohtoisia ilta-asuja rullilla kulkevaan ostoskoriin, kun taas ruotsalaistytöt kahmivat silmät kiiluen kaikkea, jonka niskalapussa luki Calvin Klein.
Kaikki tämä ei silti estänyt minua tuntemasta pidättelemätöntä riemua suosikkipukijani Diane von Furstenbergin smaragdinvihreästä pitsipaidasta, joka irtosi 49 taalalla.
Hyvä pitsi on kyllin tukevaa ja eläväpintaista.
Puhumattakaan Valentinon niiteillä koristetuista Rock Stud -aurinkolaseista, joista sain pulittaa vain 10 dollaria enemmän. Alennusprosentit nimittäin huitelivat hurjimmillaan jopa 70−80:ssä.
Tämä oli sitä paitsi vasta alku. Ylempänä Manhattanilla pesäänsä pitävien huipputavaratalojen, kuten Barneysin ja Bergdorf Goodmanin kevätalet ovat tällä reissulla vielä korkkaamatta. Sohossa sijaitsevalla Uniqlolla on nyt myynnissä ihailemani Inès de la Fressangen – naisen, jonka kirjoittama tyyliopas La Parisienne lepää alati punakantisena yöpöydälläni − suunnittelema erityismallisto. China Townin etnokaupat taas ovat loistavan kohtuuhintaisia paikkoja bongata värikkäitä kaftaaneja rannalle tai kimallekorvakoruja juhliin.
Tyyliguru Nina Garciakin neuvoo kirjassaan The One Hundred, että etnokauppojen ratsaaminen kannattaa aina. Saaliina voi olla persoonallisia, mutta kohtuuhintaisia asusteita.
Mesa Coyoacánin seiniltä heijastuu Meksiko lukemattomissa kehystetyissä pikku valokuvissa ja maalauksissa.
Ostoskassien kanssa ryysiminen 30 asteen helteessä kävi voimille, joten piipahdus lähimmässä luomudelissämme ja kokkaussessio sai tältä päivältä jäädä väliin. Ruokailimme sen sijaan lähikadullamme Grahame Avenulla sijaitsevan Mesa Coyoacánissa.
Hämyinen valaistus loi tunnelmaa, mutta takasi, ettei valokuvistakaan sukeudu turhan skarppeja.
New Yorkin parhaaksi väitetyn meksikolaisravintolan kanaenchiladat veivät kielen.
Nam, mitkä kanaenchiladat! Mukana myös suosikkiraaka-aineittani avokadoa.
Onko salaisuus soosissa, kuten ravintolan ruokalistassa kehaistiin? Hyvinkin mahdollista. Se oli yhtä aikaa lempeää, makeaa, kirpeää ja mausteista, mukana häivähdys seesamia ja suklaata.
Maukasta viikon jatkoa!
Sydämellisin toivotuksin,
Mirva