Vaikka talven pitäisi jo kolkutella ovella, ikkunasta avautuu yhä syksyn ruska. Siksi onkin luontevaa palata syyslomaamme Norjassa.
Tunnustaudun vannoutuneeksi kaupunkilomailijaksi. Minua on nykyään yleensä liki mahdotonta enää houkutella maaseudulle, vaikka juureni siellä ovatkin. Oslo on kuitenkin nähty jo moneen kertaan, joten jopa minut saatiin houkuteltua löytöretkelle maaseudulle Etelä-Norjaan Telemarkin (kyllä, juuri sieltä se hiihtotyyli on peräisin) lääniin.
Paras nähtävyys Norjassa on luonto. Maaseudulla ihmettelimme myös perinnerakennuksia, joista vanhimmat olivat liki kuuden vuosisadan ikäisiä.
Käsityön kauneus piilee patinassa ja huolellisesti harkituissa yksityiskohdissa.
Kanelipullan tuoksuinen kahvitauko norjalaisittain kotoisassa tuvassa, jonne kuitenkin oli loihdittu kuninkaallista charmia keräilylautasilla. Tanskalaiset voivat kerskua hyggeilyllään, mutta ei Norja kodikkuudessa jäänyt silti kakkoseksi.
Vain neljän päivän pyrähdys maaseudulle karisti minusta ainakin väliaikaisesti kaupunkipölyt. Ei maaseutuelämä lopulta ole hullumpaa – ainakaan lomalla.
Reipasta syysviikkoa Sinulle!
Sydämellisesti,
Mirva