New Yorkin sunnuntait ovat täydellisiä. Kiireisessä metropolissa monelle se merkitsee viikon ainoaa löysäilypäivää. Sunnuntaina nautitaan brunssiomeletit Mimosoiden höystämänä – paitsi ne, joiden ilta on venynyt niin pitkäksi, että joka kuppilassa vaihtoehtona oleva Bloody Mary tulee tarpeeseen (itse emme niihin kuulu, sillä olen auttamattoman iltauninen). Tärkeintä on kuitenkin nähdä ystäviä ja ladata näiden kanssa yhdessä jaksamisakkuja tulevaa viikkoa varten.
Ystävään törmääminen sattumalta miljoonakaupungin ruuhkassa tuntuu tähtiin kirjoitetulta. Maria ja minä brunssiravintolassa vaihtamassa kuulumisia.
Toisinaan kuitenkin miljoonakaupungissa törmää ystävään vahingossa, kuten itselleni kävi. Istuimme mieheni kanssa ulkoterassilla lukemassa ruokalistaa ja ehdin jo kehaista meitä kohti kulkevan nuoren naisen upeaa kaftaania (tämä myös kertoo siinä, että rekisteröin ihmisestä asun aina kaikkein ensimmäisenä). Kohotettuani katseeni kaftaanin kantajan kasvoihin huomasin hänen olevan karismaattinen ja ihana Radio Helsingin päätoimittaja Maria Veitola.
Upeista afrikkalaiskankaista ommeltuja vaatteita myy useampi koju Brooklyn Flea -torilla.
Brunssiseurustelun lisäksi sunnuntai sopii loistavasti kirpputorien ja antiikkimarkkinoiden ratsaamiseen. Kotikulmillamme Williamsburgissa sunnuntaisin järjestettävä Brooklyn Flea (50 Kent Avenue) kerää yhteen lukuisia antiikin, retron ja käsitöiden kauppaajia.
Monien vanhojen, newyorkilaisten kivijalkakauppojen ja -ravintoloiden kattoja koristaneita laattoja kaupan.
Tuotteet ovat laadukkaita eikä kukaan myy esimerkiksi kulahtaneita, käytettyjä halpaketjujen vaatteita.
Itämainen koju kauppasi kilim-mattoja, vatsatanssijan vöitä ja vanhoja kolikoita.
Kankaanpainantaan tarkoitetuista itämaisista puuleimasimista yksi lähti koristamaan kotiamme seitsemällä dollarilla.
Sen sijaan bongasin afrikkalaisia kankaita, 1980-luvun laadukkaita Monet- ja Trifari-vintagekoruja ja tyylikkäitä tiikkikalusteita 1950-luvulta.
Linjakasta 1950-luvun muotoilua. Moni huonekaluista oli kotoisin alkujaan Pohjoismaista.
Hinnat eivät ole hullunhalpoja, mutta kuitenkin kohtuullisia. Torilla voi myös virkistäytyä esimerkiksi kotitekoisella luomulimonadilla tai japanilaisilla paistetuilla riisipallloilla.
Kulunut sunnuntai oli polttavan kuuma, joten päätimme jatkaa päivän viettämistä metromatkan päässä Coney Islandilla. Jo 1800-luvulta lähtien newyorkilaisten huvittelukeitaana palvellut ranta hurmaa rapistuneella charmillaan yhä uusia sukupolvia.
Coney Islandin tunnus on maailmanpyörä. Taustaäänenä kaikui hurjimmissa vemputtimissa kieppuvien lasten ja teinien kirkuna.
Coney Islandin burleskiteatteri tuo henkäyksen menneisyydestä.
Osuva teksti maalattuna burleskiteatterin julkisivuun.
Atlantti ei edelleenkään ollut sen lämpimämpi kuin Itämeri yleensä juhannuksena, mutta moni uskalikko oli silti sinne pulahtanut. Itse tyydyin kahlaamaan ja kastelemaan näin mekonhelmani.
Valtameren aallot & minä.
Pari postausta sitten soimasin pikaruokaa, mutta nyt olen valmis pyörtämään puheeni löydettyäni itselleni täydellisen annoksen Coney Islandilta.
Loistava ranta-ateria: mehevä hummerisämpylä ja huurteisen kylmä jäätee.
Mehevällä hummerinlihalla täytetty sämpylä rantabaarin tiskillä maistui loistavalta siitäkin huolimatta, että se tarjottiin pahviastiasta paperiin käärittynä.
Paul’s Daughter -rantabaari on virvoittanut päivänpaistattajia jo Kennedyn presidenttikaudelta lähtien.
Näin sitä voi tarkistaa mielipiteitään ja yllättyä iloisesti.
Yllätysten täyteistä viikon jatkoa myös sinulle!
Kesäisin toivotuksin,
Mirva