Olemme vierailleet Maltalla perhesyistä melko tiuhaan, ja olen kertonut kokemuksistamme myös blogissani. Vuoden vaihteen aikaan teimme taas visiitin saarivaltioon ja samalla saimme nauttia täysin siemauksin Välimeren lämmittävästä aurinkoenergiasta.
Maltan pääkaupunki Valletta hurmaa vanhan ajan charmilla. Ikiaikaisilta tuntuvat linnoitukset ja hevoskärryt saavat tuntumaan elämän pysähtyneen yli sadan vuoden taakse.
Vallettassa turisti kärsii harvemmin ihmismassoista. Pääkadulla voi olla vilinää, mutta muuten tunnelma tuo rauhoittavassa seesteisyydessään huopatossutehtaan mieleen.
Ränsistynyt viehätys vallitsee liki kaikkialla hiljaisessa kaupungissa. Moni asia kirkkaanpunaisista postilaatikoista kolmipiikkisiin pistokkeisiin muistuttaa menneisyydestä Britannian siirtomaana 1960-luvulle asti. Siksi saarivaltion asukkaat puhuvat myös erinomaista englantia.
Vallettassa lounasaikaan. Kukkamekko löytyi Roomasta Luisa Spagnoli -ketjuliikkeestä, jossa on laatumateriaaleista loihdittu, erinomainen valikoima myös kaltaisilleni, isompia kokoja tarvitseville naisille. Ballerinat ovat pariisilaisen Repeton, vyö Hermès’n.
Maltalainen keittiö on saanut innoitusta italialaisesta – vaikka toki siirtomaa-aikojen muistoksi kaikkialta yhä saa fish & chips -annoksia brittiläiseen tapaan. Kuvassa rapsakan epäterveellisiä merenherkkuja uppopaistettuna sitruuna-aiolin kera. Ravintoloista uusi tuttavuus oli Beati Paoli, joka tarjoaa etenkin kalaa ja äyriäisiä. Ravintolasali on pikkiriikkinen, joten varaus on syytä tehdä.
Suosikkialkupalani: osterit!
Majoittauduimme tällä kertaa jättimäiseen Excelsioriin, jonka parasta antia oli parvekkeelta avautuvat näköalat. 1970-luvulla rakennettu megakompleksi ei muuten ollut omaan makuuni, sillä sen sisustus kokolattiamattoineen toi mieleen kasinokaupungit tai takavuosien risteilylaivat, ja henkilökuntaa ei voinut luonnehtia järin pirteäksi. Suosittelen sen sijaan 1930-luvulla avattua, eleganttia Phoeniciaa, jossa aiemmin olemme yöpyneet, mutta joka tällä kertaa oli epäonneksemme täynnä.
Auringonpaisteesta nauttimassa. Maltan sää kipusi sydäntalvella korkeimmillaan noin 18 asteeseen, joten Monclerin luottokevyttoppikseni oli tarpeen.
Piipahdus Maltalle on täydellinen stressin nollaukseen. Merimaiseman tuijottelu, romaanin lukeminen, rauhallinen kävely kaupungilla ja valosta nauttiminen palauttavat voimat kohdata arktinen talvi.
Energistä tiistaita!
Lämmöllä,
Mirva