Ihanaa alkavaa viikonloppua! Helsingissä kohisee myrsky, mutta kaupunkiamme ruoskivan myräkän vastapainoksi palaan vielä taannoisen Dohan matkani kuviin, kulttuuriin ja makuihin.
Aloitan makeimmista kokemuksista eli jälkiruokaherkuista. Lähi-Idälle tyypilliset baklavat ja pistaasileivonnaiset oli kuorrutettu runsaalla sokeriliemellä. Samoin sokeroidut taatelit veivät kielen. Niin makeaa, mutta toisaalta täydellisen hyvää.
Pääsin nauttimaan myös perinteisiä arabialaisia alkuruokia Souk Waqif -basaarialueella. Suuri osa herkuista oli helteeseen suhteutettuna tuhteja. Kikherneet, munakoiso ja auringossa makeiksi kypsyneet tomaatit maistuivat monissa makusteluannoksissa. Juomana on usein minttuteen ohella erilaisia mehuja, jotka on sokeroitu pohjoismaiseen makuun äkkimakeiksi. Viiniä ja olutta ei ole tarjolla kuin kansainvälisissä hotelleissa.
Vohvelimaisen rapeita leipätötteröitä.
Vanhaa kaupunkia Dohassa on hädin tuskin, mutta Souk Waqifin basaarialueen kulmilla perinteet sinnittelevät parhaiten voimissaan. Siellä sijaitsevat kahvilat tarjoavat tyypillisiä arabiherkkuja ja myös asiakaskunta koostuu paikallisista.
Paikallinen nuori herra menopeleineen. Kuvaamiseen on saatu vanhempien lupa.
Mitä soukista sitten voi ostaa? Matot, mausteet ja kaftaanit kuuluvat tyypillisiin bongauksiin. Lukuisat tuoksuliikkeet kauppaavat pysäyttävän vahvoja parfyymeja.
Minulle Qatarin ikimuistoisimpiin kokemuksiin kuului MIA eli Museum of Islamic Art. Ylvään rakennuksen on suunnitellut I. M. Pei – sama arkkitehti, jonka käsialaa on Pariisin Louvren lasipyramidi.
Materiaaleissa ei ole pihistelty. Spektaakkelimaiseen rakennukseen on upotettu italialaista marmoria, saksalaista terästä ja brasilialaista jalopuuta. Mitään vastaavaa on tuskin loihdittu Euroopassa sataan vuoteen.
Museosaleihin on koottu keramiikkaa, kalligrafiaa, aseita ja jalokivikoruja eri puolilta islamilaista maailmaa Euroopasta aina Kiinaan asti. Nautinnollinen kauneuden ilotulitus hiveli sielua, mutta sai myös tajuamaan oman ajattelun rajallisuuden. Vaikka rakastan taidetta, tietoni ulottuvat lähinnä länsimaihin. Opittavaa riittäisi loputtomasti.
Mainio paikka oppia uutta qatarilaisesta kulttuurista oli Katara. Perinteitä avaava kulttuurikylä kertoo paikallisesta taiteesta ja elämäntavasta. Kuvassa siintävät perinteiset kyyhkyslakat. Maailmankuulu arkkitehti Jean Nouvel lainasi niiden muodon Qatarin kuuluisimpaan pilvenpiirtäjään, Qatar Toweriin.
Minä moskeijan mosaiikkiseinän edessä Katarassa. Vaikka Qatarissa ei aseteta naisten pukeutumiselle yhtä tiukkoja sääntöjä kuin vaikkapa naapurimaa Saudi-Arabiassa, oma olo tuntuu mukavimmalta peittävämmässä asussa. Just Cavallin silkkipaita ja Max Maran silkkihame hengittivät keveydessään hyvin kuumuudessa, kun taas Hermès’n vyö ja Repetton ballerinat toivat asuun väriä.
Aurinkoenergia tuli kaamoksen aikaan tarpeeseen. Tänään olen kuitenkin ihmetellyt sitä, että jo nyt on on marraskuun viimeinen päivä. Mitä, joko se meni?
Rentouttavaa perjantai-iltaa Sinulle!
Lämmöllä,
Mirva