Kaunista kesätorstaita! Ennen Helsingin helteeseen suuntaamista ajattelin vinkata Sisiliassa kokemastani elämyksellisestä kaupungista: Cataniasta.
Vain reilun puolen tunnin junamatkan päässä Taorminasta odottaa Catania, joka tarjoaa ensin mainitulle tyypillisten, somien matkamuistoputiikkien ja kansanmusiikkiesitysten sijaan oikeaa elämää. Amerikanenglannin sijaan kadulla käyskentelijöiden puheessa pulppuilee italia. Kuvassa Catanian tunnus, Etnan laavakivestä veistetty musta norsu.
Pääaukion paahteesta nauttimassa.
Kaupungin suojelupyhimyksen eli Pyhän Agathan mukaan nimetty kirkko. Agathan marttyyritarina pursuaa rajuja yksityiskohtia, kuten rintojen leikkaaminen irti, minkä vuoksi hänet tunnetaan nykyään myös rintasyöpäpotilaiden suojeluspyhimyksenä.
Catanian ruokatori on kuulu. Vihannes- ja lihakojuja vielä enemmän tilaa nielevät kalakauppiaiden tiskit kalmareineen, miekkakaloineen ja hummereineen. Torin reunalla odottelee lukuisa joukko laadukkaita merenherkkuravintoloita lounastajia, joiden nenää ei aromikas meren lemahdus haittaa.
Lasillinen proseccoa kaupungin maineikkaimpiin kuuluvassa Prestipino-kahvilassa. Kyytipoikina seurasivat meheviksi maustetut oliivit, minipizzat sekä arancino- eli risottopyörykät, Sisilialle tyypillinen herkku.
Cataniassa riitti hälyä ja vilskettä, mutta minun sydämeeni se löysi tiensä. Harva asia vetoaa matkoilla tunteisiin yhtä vahvasti kuin paikallisen elämän tarkkailu, ja jo yhden kahvilakäynnin aikana bongasin pääaukiolla hevoskärryillä ajelevan hääparin, gelato-tötteröistään nauttivia lapsia ja kalatorilta kotiin kulkevia, kuulumisiaan vaihtelevia vanhoja rouvia. Eli elämää kauneimmillaan.
Nautitaan siis pienistä hetkistä.
Lämmöllä,
Mirva