Kun on oleillut keväisessä New Yorkissa jo puolisentoista vuorokautta, tuntuisi suorastaan synniltä olla lähtemättä Manhattanille. Varsinkin, kun aurinko helottaa upeasti ja kirsikkapuut kukkivat joka kadunkulmassa.
Niinpä hyppäsimme aamukahvin ja bageleiden jälkeen Williamsburgin Grahame Avenuelta metrojunaan, ja posottelimme Union Squaren asemalle. Siitä jatkoimme apostolinkyytiä kohti pohjoista ja Central Parkia.
Näin jälkikäteen harmittaa, ettei matkassa ollut askelmittaria. Uskon nimittäin liioittelematta, että kilometrejä kertyi hyvinkin kymmenisen. Sen verran päkiöitä näin jälkikäteen kuumottaa.
Onneksi jalassa oli ballerinat tappajakorkojen sijaan. Anteeksi vain, sinä tsiljoonannalla uusintakierroksella Suomen televisiossa pyörivä Carrie Bradshaw − kotikaupunkisi on kaunis, mutta liian laaja kymmensenttisillä koroilla harpottavaksi.
Käväisin MoMan kirjakaupassa. Saalis: Moleskinin vahakantinen New York -muistikirja, jonka tarkka kartta pitää minut oikealla reitillä ja johon voin merkitä ylös bongaamani parhaat osoitteet.
Päivään mahtui kävelyn ohella päivänpaistatushetki kaupungin kukkeimpiin puistoihin kuuluvassa Bryant Parkissa (johon pystytetyssä jättiteltassa leijonanosa syys- ja helmikuussa järjestettävän New Yorkin muotiviikon näytöksistä pidetään). Sen ohella ehdin tehdä piipahduksen rakastamani MoMa-museon kirjakauppaan, ennakkotsekata suosikkikauppojeni ikkunat perinpohjaisempaa käyntiä valmistellakseni (ehkä ensi viikolla) sekä käydä nuuhkimassa maineikkaan New York Plaza -hotellin pohjakerroksen kauppahallin tuoksuja ja kuolata sen kuppikakkutiskien kohdalla.
Keskuspuiston tuntumassa sijaitsevan New York Plaza -luksushotellin pohjakerroksessa toimiva kauppahalli houkuttaa tuoksuillaan.
Lauantain kunniaksi halusimme kuitenkin nauttia pikkunapostelun sijaan kunnon newyorkilaisbrunssin. Paikaksi valikoitui Central Parkin kulmilla sijaitseva Rue 57, joka miksaa sujuvasti ranskalaisen sisustuksen ja keittiön sekä japanilaisen sushiosaamisen. Tupaten täynnä olevassa bistrossa samppanjalla ja appelsiinimehulla täytetyt Mimosa-lasit kilisivät, omeletit tuoksuivat sekä keskustelu kävi vilkkaana − kunnes oli jo aika palata kotiin lepuuttamaan talsimisesta turvonneita tassuja.
Rue 57 -bistro oli brunssiaikaan tupaten täynnä. Mutta jonottaminen kannatti!
Niin, tuntuu hämmentävältä, miten nopeasti Williamsburgin valmiiksi, neutraalin maun mukaan kalustettu asuntomme alkoi vaikuttaa jo kodilta. Olen työn takia oppinut sopeutumaan vuosien mittaan hotellielämään hyvin, mutta toki jokaisella reissutyötä tehneellä on siihen omat keinonsa.
Minun konstini ovat seuraavat:
1. Pakkaan ennakkoon mukaan tutut tuoksut ja kylpytuotteet. Kotoisat hemmotteluhetket ja niihin liittyvät tuoksut rauhoittavat myös ylikierroksilla pörräävää mielialaa.
2. Sytytän kynttilän. Elävä liekki lisää minimalistisimpaankin kotiin pehmeyttä. Kannattaa kuitenkin tarkistaa ennakkoon, etteivät ne laukaise huippuherkiksi säädettyjä sprinklereitä!
3. Kipaisen kukkakauppaan. Tuoreet kukat elävöittävät aina kodin. Siksi ostin eilen katukauppiaalta kimpun syreenejä, jotka saivat makuuhuoneemme tuoksumaan hurmaavalta.
Viihtyisää uutta viikkoa kaikille!
