Syysloma Norjassa: historiallinen Dalen Hotel

Edellisessä postauksessani palasin syyslomaamme Norjan Telemarkin läänissä. Havumetsän tuoksuisessa raikkaudessa samoilun ohella visiittimme mahtui kuitenkin myös luksusta. Yövyimme nimittäin Euroopan suurimmassa pelkästä puusta rakennetussa viiden tähden majapaikassa, vuonna 1894 valmistuneessa Dalen Hotelissa.

Hotellin henkilökunta vitsaili, että viiden tähden hotellin sijaan he mielellään esittelevät paikan viiden lohikäärmeen hotelliksi julkisivun koristeiden vuoksi. Se on saanut sisäänkäyntinsä yhteyteen Historic Hotels of Europe -laatan, jollaisen vain kiinnostavalla tarinalla siunatut huippuhotellit saavat naulata seinäänsä.

Dalenin piskuiseen kylään ei mahdu juuri sen enempää kuin valintamyymälä, postikonttori ja pitseria. Paikan lumo piilee satumaisen kauniissa vuonoissa, joista jo entisajan turistit pääsivät haltioitumaan kansallisen kirjailijaylpeyden mukaan nimetyn M/s Henrik Ibsen -höyrylaivan kyydissä.

Luonnonkaunis paikka houkutteli paikalle oman maan kuninkaallisten ohella Euroopan kruunupäitä Belgian kuningas Leopoldia ja Saksan keisari Wilhelm II:a myöten. Maineikkaiden vieraiden muotokuvat koristavat nykyään hotellin salonkia.

Hotelli on nykyään kuuluisa myös erinomaisesta ravintolastaan, josta en jaa ainuttakaan annoskuvaa. Ruoka oli aivan liian herkullista joutaakseen jäähtymään. Myös aamiainen oli erinomainen. Tarjolla on niin omeletteja, tuorepuristettuja mehuja, erilaisia graavattuja ja savustettuja kaloja sekä paljon muuta – kaikki pöytään epätavallisen kauniisti aseteltuina.

Nautimme myös hotellin iltapäiväteen, joka kuulemma oli hittituote jo menneiden aikojen brittivieraiden keskuudessa.

Siihen kuuluivat kaikki klassiset iltapäiväteeherkut kurkkuvoileivistä uunituoreisiin skonsseihin. Nam!

Yksi hotellin historiallisista huoneista, joka oli säilytetty entisellään. Meidän huoneemme oli hitusen modernimpi, sillä siellä on oma kylpyhuone, mitä tuskin 1800-luvun lopussa kukaan edes odotti. Kuitenkaan esimerkiksi televisioita ei löytynyt koko talosta, mikä takasi täydellisen hermolevon. Viihteestä vastasi sen sijaan päivisin muun muassa krokettipeli ja iltaisin taitava pianisti.

Huoneessa 17 en kuitenkaan olisi suostunut yöpymään, sillä siellä väitettiin olevan kummitus. Aikanaan hotellissa yöpynyt brittileidi Greenfield oli tarinan mukaan synnyttänyt ja hylännyt siellä aviottoman lapsen, paennut takaisin kotimaahansa ja päättänyt oman käden kautta päivänsä. 

Dalen Hotel jäi mieleeni kokemuksena, joka pitäisi elää ainakin kerran elämässä. Vastaavia elämyksiä olen halunnut nostaa esiin kirjassani Once in a Lifetime – Travel Moments to Remember, joka ilmestyi syyskuussa. Tosin jo nyt kokemuksia tuntuu kertyneen sen verran lisää, että olen alkanut jo miettiä jatko-osaa…

Elämyksellistä viikon jatkoa Sinulle!

Mirva