Suloista suvisunnuntaita! Täällä Helsingissä kohisee tuuli, mutta elohopea on siitä huolimatta kivunnut lähelle 30 celsiusta. Pian on aika nauttia hellepäivästä, mutta sitä ennen palaan vielä parilla kuvalla lomatunnelmiimme Sisiliassa.
Rakastan veteen pulahtamista hotellin uima-altaalla (tällä kertaa hotellimme oli Grand Hotel San Pietro, jonka huoneiden parvekkeelta avautuva merinäköala ja allasalueen harmonia hellivät aisteja). Myös meressä uiminen on mieleeni, mutta harvemmin innostumme silti rantalomakohteista. Paikassa, jossa vietämme lomaa, tulee olla sielu: kulttuuria, historiaa ja omaleimaisuutta. Taormina vastasi kaikkiin näihin toiveisiin. 
Lomaympäristön on hyvä helliä myös näköä. Paraskaan keittiö ei riitä pitämään aisteja onnellisina mikäli tarjolla ei ole myös ravintoa silmille.
Päivällisaikaan soinnutettuna sattumalta hotellin kukkaistutuksiin. Silkkimekko on muuten italialaisesta Luisa Spagnolista, josta löytyy huippulaadukkaita työ- ja edustusvaatteita minun kaltaisilleni, reilumpia mitoituksia tarvitseville naisille.
Italian postimerkkiäkin tähdittäneen Isola Bellan pikkusaari ja luonnonsuojelualue ihastutti meidät. Vilisevästä väkimäärästä huolimatta uinti- ja snorklausvedet olivat kristallinkirkkaat, ja nähtävää pinnan alla riitti kaloista taskurapuihin tai merisiileihin. Näppärin ja nopein tapa taittaa välimatka Taorminan ytimestä rantaan oli köysirata. Meno-paluulippu kaupungista rantaan maksoi kuusi euroa.
Lounas rannalla: friteerattuja mustekalarenkaita ja jättikatkarapuja. Ei kovin terveellistä, mutta sitäkin maittavampaa. Kai sitä kerran kesässä…
Sisilialainen ruokaerikoisuus on arancini, uppopaiston myötä rapean kuoren saanut risotto. Toisinaan se pyöritellään palloiksi, joskus taas muovataan pyramidimaisen muotin avulla. Hankin muuten Taorminasta ulkonäöltään sairaalainstrumenttia muistuttavan muotin ja testasin sitä kotona. Risottopyramidini ei pysynyt ensimmäisellä kokeilulla koossa, mutta kukaan ei toisaalta ole seppä syntyessään. Olen vakuuttunut, että jouluun mennessä risottopyramindini on vähintään kohtalainen.
Sisiliassa on turha jumiutua vain rannalle, sillä vuoristo viettelee kauneudellaan. Kuva napattiin pittoreskiutta huokuvasta Castel Molasta, jonne on Taorminasta matkaa vain reilut parikymmentä minuuttia. Spagettimaisina mutkittelevien teiden perukoilla odottaa soma kylä upeine näkymineen, mainoine lounaspaikkoineen ja hiljaisuutta huokuvine tunnelmineen.
Kiitos siis Sisilialle! Se helli meitä hienosti ja pyyhkäisi pois stressin. Tänne palaan vielä – ja todennäköisesti pian.
Rentouttavaa vapaapäivää!
Aurinkoisin toivotuksin,
Mirva