Muistatko Woody Allenin komedian Midnight in Paris (2011)? Sen päähenkilö, aloitteleva amerikkalaiskirjailija Gil unelmoi 1920-luvun taiteilijaelämän kuohuvista vuosista ja pääsee kokemaan ne niin Pablo Picasson kuin Ernest Hemingwaynkin seurassa Pariisin keskiyön taian avittamana. Haaveilijan ajatuksia on helppo hahmottaa – etenkin monisäikeisestä menneisyydestään tunnetussa Pariisissa – mutta onneksi aikakonetta odotellessa voi vierailla monissa unohtumattomissa paikoissa, jotka maalaavat menneisyyden verkkokalvoille.
- Palais Garnier
Vuonna 1875 valmistunut vanha oopperatalo, suunnittelijansa Tony Garnierin nimeä kantava Palais Garnier häkellyttää runsaalla ylellisyydellään. Aikanaan arkkitehdin suuriin oivalluksiin kuului muun muassa näyttävän portaikon suunnittelu. Se mahdollisti seurapiirien kuohukerman näyttäytymisen ja antoi oopperassa käymiselle uuden, sosiaalisen ulottuvuuden.
Katse kattoon! Vanhoissa pariisilaisrakennuksissa harvemmin kitsastellaan sen koristeiden suhteen.
Osa tiloista on varattu näyttelyille. 25. syyskuuta asti esillä on balettipukuja ja Pariisissa vaikuttaneiden amerikkalaisten koreografien työtä avaava näyttely.
Jotkut puvuista ovat merkittävien muotitaiteilijoiden luomuksia. Kuvassa legendaarisen Christian Lacroix’n – kyllä, kohta valkokankaalle pingahtavien Absolutely Fabulous -daamien Patsyn ja Edinan suosikkisuunnittelijan – syntisen punainen tutu.
Minä kuuluisassa portaikossa. Vaikka ooppera- ja balettinäytökset olivat harmiksemme loppuunmyydyt, riitti pelkästä rakennuksestakin nauttiminen saamaan aikaan hyvän mielen. Värikäs toppi on ranskalaismerkki Sandron, kynähame Diane von Furstenbergin. - Antiikkimarkkinat
Olen ehtinyt jo aiemmissakin postauksissani hehkuttaa Pariisin antiikkimarkkinoita, jotka ovat kähveltäneet sydämeni. Kesäkuun puolivälissä pääsin bongailemaan Seinen vasemmalla rannalla Saint-Sulpicen antiikkimarkkinoiden aarteita, joihin esimerkiksi yllä näkyvät samppanjalasit kuuluivat.
Aterimia on antiikkimarkkinoilla aina rutkasti tarjolla. Houkutus hankkia vanhat kala- tai pihviveitset oli huikea, vaikka kenelläkään tuskin riittää koti-Suomessa pilvin pimein kaappitilaa.
Kattausperinteiden muuttuminen sai minut kaihoisaksi. Pellavaserviettien silittäminen ainakin sunnuntaiksi kuuluu jatkossa viikko-ohjelmaani. Miksi ei tuoda ripaus kauneutta ja ylellisyyttä ateriaan jo pelkän kattauksen kautta?
3. Perinteiset bistrot
Pariisissa tuntuu riittävän historiaa huokuvia ravintoloita. Alkukesästä vierailimme ystävien seurassa jo vuonna 1686 perustetussa Le Procopessa vasemmalla rannalla Saint-Germain-des-Près’n kaupunginosassa. Se tunnetaan muun muassa siitä, että sen takapihalla testattiin giljotiinia vallankumouksen pyörteissä. Tämä kuva kuitenkin on suosikiksemme kohonneesta perinnebistro Julienista. Saint-Denis’n kaupunginosassa sijaitsevan ravintolan menneisyys ulottuu vallankumousta edeltävään aikaan, mutta lumoava Art Nouveau -sisustus on loihdittu vasta vuonna 1901.
Samppanja-aperitiivi ja houkutteleva ruokalista. Pitsipusero on Diane von Furstenbergin, isot hopeakorvarenkaat Bottega Venetan ja laukku Chanelin.
Täydellinen etana-annos alkuruoaksi. Reseptiin tuskin on kajottu pariinsataan vuoteen.
Pääruoaksi nauttimassani kala-tartarissa oli miksattu muun muassa lohta ja mulloa raikkaaksi annokseksi.
Kattoa kaunistavien lasimaalausten ohella Julien tunnetaan viehkeistä seinämaalauksistaan, joissa useimmissa hurmaavat sulokkaat naishahmot.
Historiaa huokuvat ympäristöt kertovat lumoavia tarinoita menneisyydestä. Pariisissa niitä tuntuu riittävän loputtomasti, mutta niitä löytyy lähempääkin. Myös meikäläisten kaupunkien konserttitalot, kotimuseot ja klassikkoravintolat tarjoavat upeita elämyksiä varsinkin Suomen suvessa. Mitkä niistä ovat Sinun suosikkejasi?
Esteettisen nautinnollista heinäkuun viikkoa!
Aurinkoisin toivotuksin,
Mirva